GRÄYR!

Vihdoinkin ilma hieman viilenee jolloin pääsee käyttämään näitä:

Malli: Tiikerit kirjast Villit Vanttuut ja Vallattomat Villasukat

Lanka: Novitaa ja muita jämiä

Puikot: 3 mm

Neuloin nämä miehelleni jo viime jouluksi, mutta lähdimme reppureissullemme Aasiaan heti uuden vuoden jälkeen, joten lapasille ei ole aikaisemmin ollut käyttöä. Mutta nyt!

Kuvat saimme napsittua jo aikaisemmin syksyllä, mutta nyt vasta muistin lisätä ne tänne blogin puolelle.

Malli oli mukavaa neulottavaa. Sopivasti haastetta ja sopivasti hauskuutta. Tykkäsin! 

I made a pair of tiger mittens for my husband. Finally it's getting cold enough for these!

Autumn is here!

Syksy on taas saapunut ja blogissa on ollut hiljaista viimeisen vuoden verran. Viimeksi pitkä hiljaisuus johtui häävalmisteluista, tällä kertaa yhteisestä matkastamme. Viime syksy meni matkaa suunnitellessa ja koko kevään reppureissasimmekin rakkaan AVIOmieheni (huih!) kanssa maailman toisella puolen. Puolen vuoden reissuumme mahtui yhtä jos toistakin. Yhteensä kymmenen eri maata, lukuisia kaupunkeja ja paljon, paljon uintia turkooseissa vesissä. Reissublogia pidimme täällä, mikäli tämänkin blogin lukioita kiinnostaa reissumme tapahtumat.

Mutta pitkään kestäneen käsitöiden kuivan kauden jälkeen olen jälleen löytänyt inspiraationi ja innostukseni. Paljon asioita on jo valmiita, mutta monet vielä kuvaamatta. Tässä kuitenkin ensimmäinen syyshepeneeni:

Kangas: PaaPiin Sato värissä okra

Malli: Oma, mutta inspiroitunut Verson Puodin malleista

Kankaan ostin jo pari vuotta sitten Kankaiden yönä ja se on mielestäni aivan ihana. Ihana kuvio ja vielä lempivärissäni! Mutta itse mekon ompeluun tartuin vasta viime syksynä. Tämä onkin päässyt käyttöön vasta nyt.

Taskumalliin olen erityisen tyytyväinen ja se pääsee varmasti jatkoon. Hihat ja pääntie jäivät harmillisesti hitusen verran liian tiukoiksi, mutta onneksi ei niin paljon, että se merkittävästi haittaisi käyttöä.

Vaikka kovasti yritän hurahtaa täysillä ompeluun, ei se ole kuitenkaan ihan vielä kunnolla onnistunut. Kivaahan se on kun voi ommella omat vaatteensa, mutta lankatyöt ovat kuitenkin enemmän se mun jutttu. Siispä ensi kerralla niitä!

After a long silence I'm back again. Last spring me and my husband went backpacking for 6 months in Asia, and we kept our own blog for that. Thus, no blogging here. But now I feel I have found my inspiration for handicrafts again! Hopefully it'll last. First up: a new autumn dress! Love the fabric (by PaaPii) but since the model is by myself, it still needs some tuning. But all in a all a comphy everyday dress.

Häähuumaa

Blogissa on ollut hiljaista, ja tässä ainakin suurin syy kevään ja kesän hiljaisuuteen:

Menimme heinäkuussa rakkaan mieheni kanssa naimisiin!

Päätimme jo aikaisessa vaiheessa, että halusimme pienehköt, rennot häät. Ja sellaiset saimmekin! Ja vielä oikein kotikutoiset! Juhlapaikkana toimi V:n lapsuudenkoti Espoossa ja vihkipaikkana sen lähipuisto. Kaikki oli kotitekoista, aina ruuasta, koristeista jopa häämekkooni asti. Olihan siinä paljon hommaa, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Päivä oli juuri sellainen kuin olimme toivoneet!

Matkalla ottamaan hääkuvat ennen vihkimistä. Korvissa TitiMadamin kauniit kultaiset bambit. Myös sulhasella oli TitiMadamin pieni kultainen pupu takissaan. Ihanan Marimekon laukun sain V:ltä viikkoa aikaisemmin syntymäpäivälahjana. Kyllä hän minut hyvin tuntee <3 Kaulassani roikkuu pieni kultainen sydän. Ukkini on sen aikoinaan antanut mummilleni lahjaksi ja äiti piti samaa korua kaulassaan omana hääpäivänään. Ajatella miten iso ja kaunis tarina voi noinkin pienellä ja vaatimattomalla korulla olla!

Häämekkoani varten kävin ostamassa valkoisen kankaan jo helmikuussa. En halunnut olla myöhään liikeellä, mutta menihän siinä kuitenkin niin, että viimeistelin viimeisiä yksityiskohtia vielä pari päivää ennen h-hetkeä! Tyypillistä!

Ompelin ensin lakanakankaasta erilaisia protoversiota, joiden pohjalta muokkasin kaavoja. Hameosan kaavan piirsin itse youtuben avulla, yläosan kaavan pohjana käytin Kotilieden kästyö -lehden 1/2015 hääpuvun korsettia, jota loppujen lopuksi muokkasin aika paljon. Yläosan protoja tein 4 kpl, ja senkin jälkeen olisi vielä jäänyt säädettävää. Johonkin kohtaan oli kuitenkin pakko vetää raja ja siirtyä tehtävässä eteenpäin.

Valkoinen satiini sekä pitsinauhat (vyötäröllä ja helmassa) ovat Eurokankaasta, mutta tuon ihanan auringonkeltaisen pitsikankaan löysin UFFista vasta toukokuussa. Kyseessä on kaksi vanhaa pitsiverhoa, jotka siis saivat uuden elämän häämekossani. Oli toisaalta vaikea päätös leikata ne palasiksi, koska olisin milloin tahansa huolinut ne myös verhoiksi...

Tässä mekko viimeisessä sovituksessa ennen silitystä :)

Myös tällainen pieni salaisuus löytyy sekä mekon helmasta että sulhasen solmion takaa. Tämä taisi mennä kaikilta vierailtamme ohi :)

Boleron neuloin Dropsin ihanasta Lace-langasta, joka on 70% alpakkaa sekä 30 % silkkiä. Ohjeena tähän käytin Matrimonio boleroa. Tätäkin muokkasin jonkin verran, ja tarkat muistiinpanot siitä löytyvät Ravelrysta. Muuten olen tyytyväinen bolerooni, mutta se jäi harmillisesti ihan muutaman sentin liian lyhyeksi selästä, kun häämekkoni on siitä kohtaa niin matala. Mutta muiden mekkojen kanssa se istuu onneksi hyvin.

Perinteitä kuunnioittaen virkkasin meille myös modernin version vihkiryijystä. Ohje tähän matton löytyy täältä, hieman muokattuna. Keltaiset kukat olivat muuten mekkoni ja vihkimattomme lisäksi läsnä myös vihkitilaisuuden jälkeen perinteisen riisin korvikkeena. Jokainen vieras sai käteensä keltaisen kukan, josta he repivät terälehtiä ja heittivät niitä päällemme riisin sijaan. Tämä pieni mutta tärkeä yksityiskohta oli yksi hääjuhlamme suosikeistani, jota voin lämpimästi suositella.

Tässä vielä kuva taitavan kälyni tekemästä kauniista kampauksestani! Katossa näkyy myös pieni osa niistä kymmenistä keltaisista, valkoisista ja kullanvärisistä viirinauhoista jota ompelin koristeiksi taloon ja juhlatelttoihin. Näistä ja muista koristeista ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kuvat joissa emme ole itse mukana ovat minun ottamia, loput ovat isäni, lankoni, kälyni sekä hyvän ystävämme ottamia. Kiitos kaikille ihanasta päivästä!

As you can see above, the main reason for why this blog has been so quiet lately is that me and Mr V got married this summer! We had a smallish, very casual wedding. Nearly everything was homemade, including the food, the decorations and even my wedding dress. The wonderful yellow fabric in my dress is actually two lace curtains that I found in a secind hand shop. Both the colour and the flower pattern are so sunny and beautiful that I just couln't resist.

I also made a wedding rug for us to stand on during the ceremony and lots and lots of flags to decorate the house with. But more about those decorations later. My bolero is that all so popular Matrimonio bolero, but I've made a few adjustments and those notes can be found on my Ravelry page.

Throw back

Ompelin joululomalla miehelle hupparin. Se oli pitkän työn ja tuskan tulos, eli toivottavasti hupparia käytetään ahkerasti! :)

Kaava: Suuri Käsityö 3/2015 koossa 50
Kangas: PaaPii joustocollege värissä minttu + hupun vuorissa Eurokankaan valkoista trikoota
Saumurilla ja ompelukoneella

Suurin osa ompeluksista sujui hyvin, mutta jostain syystä ompelukoneeni ei oikein tykkää joustavien materiaalien ompelusta. Vaikka kuinka säädän tikkiä ja paininjalan puristusta, venyttää se aina kangasta liikaa ommellessa, jolloin tukitikkaukset vetävät kankaan kuprulle. Onko teillä mitään hyviä neuvoja tähän?

Vetoketjun ompelin useamman kerran ennen kuin sain taskut kohdistettua. Myös hupun reunaa kiertävä tikkaus oli yhtä tuskaa ommella. Lopulta löysin netistä vinkin, jossa neuvottiin teippaamaan ommeltava kohta. Kokeilin tätä sekä maalarinteipillä että tavallisella teipillä ja molemmat teipit toimivat hyvin. Mutta koska maalarinteippiä oli paljon vaikeampi repiä irti ompelemisen jälkeen, suosittelisin itse kuitenkin tavallisen teipin käyttöä.

Loppujun lopuksi yksityiskohdat onnistuivatkin yllättävän hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä. Hyvä niin. Ainakin Teneriffan ja La Gomeran välisellä lauttamatakalla ohuehko huppari oli juuri sopivan lämmin vaatekappale.

Kyseinen mintunvihreä kangas on mieheni itse valitsema ja tilasin sitä viime vuoden Kankaiden yönä. Samana yönä tilasin myös palan saman sävyistä trikoota ja ompelin siitä miehelle vielä t-paidan.

Kaava: Suuri Käsityö 3/2015 koossa 50
Kangas: PaaPii trikoo värissä minttu
Saumurilla ja ompelukoneella

Kaava oli erittäin väljä, joten jouduin kaventamaan sitä reilusti. Kavennuksen jälkeen olkasauma ei enää istunut hyvin ja se vaati paljon säätöä ja uudelleenompelemistä ennen kuin sain sen taas edes kohtuullisen hyvin istuvaksi. T-paita oli tarkoitus olla helppo ja nopea ompeluprojekti, mutta toisin kävi. Niinkuin aivan liian usein... Eikö vain?

I made some new clothes for Mr. V using fabrics he chose himself. Both fabrics are from PaaPii and the patterns from Suuri Käsityö magazine. As way too often, the projects didn't turn out as quick and easy as I had intended. Sometimes when I sew it feels like everything that can go wrong will go wrong. In the hoodie I had most problems stitching the hood since my sewing machine stretched the fabric too much. Fortunately I found some hints on the web to use tape on the fabric while sewing and it really worked!

In-TUX-icated

Hupsista, vielä oli kaksi joululahjaa esittelemättä. Tai teknisesti ottaen toinen näistä oli syntymäpäivälahja, mutta synttäreitä vietettiin juuri ennen joulua.

Kun V:n veli täytti viime vuona 30, annoin hänelle lahjaksi vapaavalintaisen kaulahuivin. Katsoimme yhdessä erilaisia ohjeita Ravelrysta, ja kun mieluisa ohje oli löytynyt, kävimme myös yhdessä Lankamaailmassa ostamassa langat. Malliksi valikoitui illuusioneuleena toteutettu Linux-huivi. Pääsin siis ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan illuusioneuletta! Jännää!

Malli: Linux-huivi
Puikot: 3,5 mm
Lanka: mustana Hjertegarnin Basic ja vihreenä Zitron Trekking XXL

Illuusioneule on helppo mutta hieman työläs tekniikka. Siinä seurataan ruutupiirrosta, mutta työlään siitä tekee sen, että jokainen ruuturivi vastaa neljää neulottua rivia. Kuvio syntyy vaihtelemalla oikeita ja nurjia silmukoita näiden neljän rivin aikana. Aluksi tehtävä tuntui loputtoman pitkältä, mutta huivin toisen puoliskon neuloinkin loppujen lopuksi aika nopeasti valmiiksi.

Hienointa illuusioneuleessa on se, ettei kuvio erotu kaikista kulmista katsottuna. Suoraan edestäpäin katsottuna huivi näyttää tavalliselta raidalliselta huivilta, mutta jos neulepintaa katsoo viistosti, erottuu kuvio selkeästi.

Anteeksi huonot kuvat. Valoa oli hyvin rajoitetusti tarjolla joulukuun loppupuolella...

Trekking lanka oli ihan mielettömän riittoisaa. Ostin huivia varten kaksi kerää, mutta sitä jäikin sen verran yli että sain jämistä neulottua vielä pikapikaa V:lle sukat joululahjaksi. Ja senkin jälkeen lankaa jäi vielä pieni nyssykkä!

Ohje: Bones, kirjasta Jenni Östermanin Neulekirjasta
Puikot: 2 mm
Lanka: Zitron Trekking XXL 

Eipä mitään ihmeellistä. Suurensi mallia hieman neulomalla 70 silmukalla, mutta muuten seurasin ohjetta aika tarkasti.

 

Woops, I forgot to post these last Christmas presents! Or actually the scarf was made as a birthday presents for mr V's brother. He chose both the pattern and the yarn himself. Here I got to try the illusion knitting technique for the first time. It's not hard to knit since you basicly just follow a chart with knit and purled stitches, but it's a bit timeconsuming since every row on the chart equals four knitted rows. But I made it! And it's so fun since you can't see the Linux penguine from every angle! Cool, isn't it?

The socks were made for mr V using the leftovers from the green yarn used in the scarf.

Green as the ocean

Vaihteeksi hieman ommelluksia. Joulun välipäivinä laitoin kuvan Instagramiin ihanasta jadenvihreästä kankaasta. Kyseinen kangas on Verson puodista ostettu Paratiisin puutarha, jota olen jemmannut kaapissani aina kesästä asti. Olen kerta kaikkiaan niin rakastunut tähän kuosiin, että olen hankkinut sitä jo kolmessa eri värissä. Ja varmasti tulen hankkimaan vielä monessa muussakin värissä! Niin ihana se on! 

Uudenvuoden jälkeen lähdimme perhelomalle Teneriffalle, ja halusin sinne ehdottamasti uuden, mukavan kesämekon. Ja ei siihen onneksi mennyt kuin puolikas päivä ja sitten mekko olikin jo valmis. Ihanan helppo ja nopea projekti!

Kaava: Oma
Kangas: Verson puodin Paratiisin puutarha, värissä jade
Saumurilla ja ompelukoneella

Mekko on tosiaankin ommeltu omalla luottokaavallani. Sitä on helppo muokata erilaiseksi. Tähän valitsin esimerkiksi puolipitkät hihat, kuminauharypytyksen helmaan sekä taskut molempiin sivusaumoihin. Ja kermana kakun päälle ompelin vielä helman toiseen kulmaan valkoisen rusetin. No nyt on kyllä söpöä!

Lopuksi vielä kuvasarja täydellisestä photobombauksesta. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään ohikulkeva hullu, vaan ihan vaan hovikuuvajani veli, joka mitä ilmeisemmin kyllästyi odottamaan ;)

I made a new dress for our trip to Tenerife a few weeks ago. The fabric is the one and only Paratiisin puutarha from Verson puoti. I aboslutely love this fabric! I have it in three different colours already, and I fear I will have to buy it in many, many more!

The pattern is my own and it's easy to change for different looks. For this one I chose half-length sleeves, pockets in the sides and a gathered hem. And a white bow. Because why not? Quick and easy, took me only half a day to finish! 

 

Lampaita ja poroja

Apua! Ollaan jo tammikuun puolessa välissä enkä ole vielä esitellyt edes kaikkia jouluksi valmistuneita lahjoja! No, tässä kuitenkin muutama lisää.

Äitini oli jo pari vuotta sitten leikannut lehdestä irti ohjeen lammasaiheiseen pipoon ja lapasiin. Sattumalta hän myös vinkkasi, että saattaisi itsekin haluta samanlaiset asusteet. Täksi jouluksi päätin vihdoinkin toteuttaa tämänkin toiveen. (Kiitos isälle kuvista!)

Ensimmäisessä Lankamaailman blogitapaamisessa saimme mukaamme aivan ihanaa Hjertegarnin Merino Cotton -lankaa. Lanka sisältää 50 % puuvilla ja 50 % merinovillaa. Tästä syystä se on ihastuttavan pehmeää mutta samalla myös lämmintä ja kestävää. Olikin pakko heti ostaa lisää samaa lankaa.

Pipo on erittäin lämmin, koska se neulottiin osittain tuplana. Pituutta on toisin sanoen niin paljon, että alaosan voi kääntää pipon sisäpuolelle. En kuitenkaan näin jälkikäteen ole täysin vakuuttunut tällaisen mallin toimivuudesta. Se oli helppo neuloa, mutta sisään käännettävän läpän reuna haluaa hieman lerpattaa, jolloin se ei asetu täydelliseti pään ympärille. Reuna pitäisi siis toisin sanoen kiinnittää pipon sisälle, mutta kuitenkin niin, että kiinnityskohta vielä joustaisi tarpeeksi.

Pipon kohdalla neuloin lampaat kirjoneuleella mutta sen sijaan lapasten yksinäiset lampaat olen kirjonut jälkikäteen silmukoita jäljittäen. Lapaset eivät toisin sanoen ole tuplat, mutta toivottavasti ne silti lämmittävät tarpeeksi.

Tässä vielä vinkki nopeasta ja helposta DIY-joululahjasta. Halusin antaa miehelleni jouluisen paidan, jolla pötköttää sohvalla joulupyhien ja välipäivien ajan. En kuitenkaan löytänyt mieluisaa yhdestäkään kaupasta, joten päädyin ostamaan ihan tavallisen, yksivärisen peruspaidan, johon peittävällä kankaanpainovärillä maalasin ristipistoja muistuttavan kuvion. Porokuvio on joulukuun Suuri Käsityölehdestä. Lopputulos on mielestäni yllättävän onnistunut! Tällaisia voisi tehdä lisääkin erilaisin teemoin.

Here's a few more Christmas gifts. I know it's already the middle of January, but here we go anyway. The hat and mittens were made for my mother according to a pattern she had found in a magazine a few years ago. The yarn is a truly wonderful soft and warm yarn called Merino Cotton by Hjertegarn. I got to try this yarn the first time I was at a blogger meeting at the Lankamaailma yarnshop. The hat is knitted double as you can see in the pictures above.

Then threre's a DIY-hint for next year or why not for other occasions too? I couldn't find a nice Christmas themed t-shirt for mr. V, so I bought just a plain and simple regular t-shirt and painted a cross stitch pattern on it with white fabric paint. I think it actually turned out pretty good! 

Vintage Singer

Saanen esitellä ihanan uutuuden meidän olohuoneessamme:

Tämä ihanuus löytyi paremman puoliskoni sukulaismökiltä, jossa kukaan ei ollut käynyt vuosiin. Siellä se vain kökötti odotellen parempia aikoja. Sarjanumeron mukaan kone olisi valmistettu 1928. Eli melkein satavuotias vanha rouva! Samalla reissulla pelastin sieltä myös tuon Riihimäen lasin lasipurkin, johon muuttivat iso kasa kirjontalankojani (myös ne perittyjä isoäidiltäni ja tädiltäni). Kyllähän vanhat ystävät pitää pitää yhdessä.

Ompelukone on yllättävän hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden, mutta kyllä tässä silti riittää töitä ennen kuin se on kunnostettu. Onneksi ensi kesänä odottaa ne opettajan kuuluisat pitkät kesälomat! Valurautajalat ovat paikoittain hyvinkin ruosteiset, ja itse ompelukoneessa on kummallisen näköisiä mattapintaisia alueita. Myös kuvun toisesta päädystä puuttuu vaneri. Mutta "Mahdoton on vain mielipide" ja olenkin varma siitä että saan tästä vielä oikein hienon näköisen! Onko kellään kokemusta vintage ompelukoneen kunnostamisesta? Haluaisitteko jakaa hyviä vinkkejä?

Seinällä Singerin vieressä roikkuu myös ensimmäinen kunnon ristipistotyöni sitten kouluaikojen. Knit fast, die warm. Tein sitä lähes maanisesti uuden vuoden jälkeen ollessani flunssassa. En tiedä mikä siinä on, mutta tällainen mekaaninen, yksitoikkoinen työ on kyllä hassulla tavalla vaan niin koukuttavaa puuhaa.

We now have a beautiful old lady in our living room! It's an old Singer from 1928. Mr V's family had an old cottage where nobody had been for years, and there she was, just waiting for a new life. I also took care of an old glass jar, that now serves as a home for some of my embroidery yarn.

The Singer is in better condition that I originally thought. Yes, the legs are mostly covered in rust and the sewing machine itself has some weird matte areas on it. Also, the plywood is missing in one end of the cover. But still, I think everything is doable. Fixing it will be my this years summer project. Has anyone been fixing vintage sewing machines? Do you have any good tricks you'd like to share?

On the wall next to the Singer is my latest cross stitch work. Knit fast, die warm. I made it while I was sick during the Chritsmas holidays. Have you notoced there's something weirdly addicting in doing something this monotonous?